|
Sain kirjeen luokanopettajalta. Hän, nuori naisopettaja kirjoittaa: "Meillä integraatio toteutuu jo tällä hetkellä. Meillä ei ole pienluokkia, vaan erityistä tukea vaativat oppilaat ovat sijoitettu yleisopetuksen luokkiin. Toki, tarvittaessa he saavat erityisopettajan opetusta pienryhmissä. Mielestäni integraatiossa on paljon hyvää, mutta integraatio tuo väistämättä luokanopettajalle lisää työtä tähän jo muutenkin hektiseen arkeen: lukemattomat palaverit, yhteydenotot, lausuntojen kirjoittaminen esim. Kelalle, erilaisten lomakkeiden täyttäminen oppilaasta, itse opetus haastavien oppilaiden kanssa isoissa luokissa... Jatkossa ilmeisesti HOPIT tulevat myös luokanopettajan harteille. Ja kuten itsekin olet todennut, työskentelemme homeisissa tiloissa puolikuntoisina. "
Erityisopetuksen kehittämisstrategian mukaan ollaan painopistetä siirtämässä erityisopetuksesta tehostettuun tukeen. Syyksi strategisille muutoksille annetaan mm. hallinnollisten menettelytapojen erilaisuus eli ts. väitetään, että erityisopetussiirtoja tehdään väärin perustein. Varhaiseen puuttumiseen panostaminen on hyvä asia, mutta onnistuuko se joka kunnassa niukkojen taloudellisten resurssien aikana? Ja miten kasvavat yleisopetuksen ryhmät integroituine erityistä tukea tarvitsevine oppilaineen? Miten jaksavat opettajat, joilla ei ole erityispedagogista koulutusta?
Siitä kirjoitti luokanopettaja: "Itselläni alkaa olla takki tyhjä ja kun kuuntelee tulevaisuuden tuulia, katse kieltämättä pysähtyy sunnuntaisin lehden avoimet työpaikat-palstalle ajatuksin: "Olisikohan täällä minulle mitään?" Tilanne kieltämättä turhauttaa. Työt lisääntyvät jatkuvasti, mutta se ei näy palkkauksessa eikä helpostuksena mistään muusta asiasta. Mietinkin usein, minkälainen työtaakka olisi yhdelle ihmiselle riittävä? Tai miten paljon pitää lisätä tehtäviä yhdelle ihmiselle, että ihminen varmasti uupuu?" Uskon, että ystäväni sanomaan yhtyy moni opetusalalla työskentelevä. Helppoa ei ole, eikä helpommaksi muutu. Kaiken lisäksi tämä tehostetun tuen malli on viemässä alkuopetuksesta kokonaan pois mahdollisuuden erityisluokkamuotoiseen opetukseen. Eikö myös alkuopetuksessa eli 1-2 luokilla pitäisi edelleen olla mahdollisuus myös erityisluokkiin? Miten turvataan isossa ryhmässä oppilaan oikeudet saada omien oppimisedellytystensä mukaista opetusta? Eikö nyt pitäisi lainsäädännöllä jo kiireesti määrittää ryhmäkoot? Näyttää kovin vaikealta vaikuttaminen sen suhteen. En usko myöskään, että uusi opetusministeri olisi tässä asiassa yhtään edeltäjäänsä viisaampi. Miten siis vastaan luokanopettajalle, jotta hän jaksaisi edelleen? Hän itse sanoo: "Mielestäni tähän asiaan tarvitaan jämerää otetta, jos halutaan pitää kiinni ammattitaitoisista opettajista. OAY:stä kyseltiin minua paikallisyhdistyksen toimintaan, mutta jouduin kieltäytymään, koska tällä hetkellä en jaksa. Työ on vienyt liikaa voimia tänä syksynä. Kiinnostusta kyllä olisi." Sepä se. Rauhallista ja rentouttavaa joulunaikaa. Tuula Peltonen kansanedustaja (sd.) sivistysvaliokunnan jäsen erityisluokanopettaja, KM |