Tasavallan presidenttimme Tarja Halonen esitti uudenvuodenpuheessaan huolensa väkivaltaisuuden lisääntymisestä suomalaisessa yhteiskunnassamme. Hänen mukaansa meidän tulee yhteisin voimin vaikuttaa siihen, että väkivalta voidaan kitkeä pois.

Presidenttimme sanoihin ja huoleen on helppo yhtyä. Viime vuonna suomalainen koulu koki jälleen traagisen ampumistapauksen Kauhajoella. Surmatapahtuma oli jo toinen vuoden sisällä suomalaisessa kouluyhteisössä. Se ei tunnu edes mahdolliselta. Miksi nuori ajautuu tällaisiin verisiin väkivaltatekoihin?

On selvää, että osa nuoristamme ja lapsistamme kärsii ahdistuneisuudesta ja mielenterveysongelmista. Avuksi ei riitä tietoisuus siitä, että on jonotuslistalla terapiaan. Siihen ei välttämättä tuo apua myöskään lääkkeet, joilla liian helposti pyritään helpottamaan pahaa oloa. Pahan olon syyt tulisi perinpohjaisesti tutkia.

Suomalaista koulua on kehuttu Pisa-tutkimuksen kärkimaana maailman parhaaksi. Osaavathan lapsemme laskea ja lukea parhaiten. Mutta parhaimmaksi emme nouse lasten hyvinvoinnin tilastoissa. Suomalaiset lapset ovat kärkijoukoissa mm. silloin, kun mitataan viihtymättömyyttä koulussa. Eikö se kerro tarpeesta puuttua asiaan?

Nyt on ryhdytty toimiin hallituksen ja ministeriöiden taholta. Suuri osa toimista on aloitettu juuri koulusurmien jälkihoitona. Hyvä näin. Kuitenkin näissä yhteyksissä toimenpiteet tahtovat olla ns. hätähoitoa tiettyihin ilmentymiin, kuten aselainsäädännön uudistaminen tai turvallisuustoimet koulussa. Toki nekin ovat tärkeitä kuntoon saatettavia, mutta eikö pitäisi puuttua pahoinvoinnin aiheuttajiin vielä enemmän?

Sanotaan, että suomalaisessa koulussa kiusataan paljon. Opettajana sen ongelman kyllä tunnen hyvin. Kiusaajia on aina ja kiusattuja. Suuret ryhmäkoot edesauttavat ikävästi kiusaajien toimintaa, koska opettajilla ei ole mahdollisuutta riittävästi seurata oppilaiden keskinäistä käyttäytymistä. Itse olen lukemattomia kertoja nähnyt, miten positiivinen vaikutus on sillä, että kiusaamistapaus käsitellään heti ja kiusaaminen saadaan loppumaan. Moni kiusaaja lopettaa huonot tapansa ensimmäiseen kertaan, kun se heti havaitaan.

On todella hyvä, että opetusministeriö on nyt päättänyt puuttua myös ryhmäkokoihin. Harmillista vain, ettei tahtoa riitä vielä säätämään niistä myös lakiteitse. Kunnissa on nyt todella suuret paineet kasvattaa opetusryhmiä, koska kuntien talous sulkee pienten koulujen ovia kovalla kiireellä. Entiseen, jopa hyvään palvelutasoon ei vain ole mahdollisuutta näinä päivinä.

Kansainvälisten talouden hiipiessä kohti lamaa on hyvin tärkeää yrittää pitää kiinni ihmisten hyvinvoinnista. Vaikka suomalaisen yhteiskunnan palveluja voidaan pitää vielä laadukkaina, olisi mielenterveyden hoitamiseksi kehittämistyötä tehtävä. Jos nuori joutuu odottamaan hoitoon pääsyä vuoden, ei voida puhua palvelujen riittävyydestä.

Suuri merkitys on myös asenteillamme. Jos vanhempina hyväksymme piittaamattomuuden ja tunnekylmän käyttäytymisen lapsissamme, hyväksymme myös väkivallan. Toisen ihmisen huomioon ottaminen ja huolenpidon sytyttäminen ovat asioita, joita joudumme opettamaan ja opettelemaan, vaikka ne kuuluvat luonnollisena osana ihmisyyteen. Oppimista riittää siis ihmisyydessäkin edelleen.