Erityisopetuksen säännöksiä ollaan parhaillaan uudistamassa. Kyseessä oleva uudistus suosittaa, että erityisoppilaita tulisi opettaa yleisopetuksen ryhmissä eikä pienluokissa. Tämä on täysin vastoin kentän toiveita, joissa ryhmäkokoja halutaan pienentää ja pienluokille antaa vahvempi painoarvo. Opetusministeri toimii ristiriitaisesti ilmoittaessaan ensin valtion panostavan erityisopetukseen sekä ohjattavan varoja siihen ja nyt sitten lyökin alas pienluokkia. Tavoitteet kuulostavat ehkä hyviltä, mutta opetus uudistuksessa todella kärsisi. Nyt jos koskaan tarvitaan myös säädös ryhmäkoosta. Uudistuksen myötä yleisopetuksen ryhmissä tulisi olemaan erityisoppilaita yhä enemmän ja säännöllisemmin.

On väitetty, että erityisopetukseen siirtoja tehdään liian kevein perustein, eikä ensin käytetä muita tukitoimia kuten tukiopetusta. Tosiasiassahan monessakin kunnassa on tukiopetuksen suhteen ollut jonkin aikaa melkeinpä käyttökielto säästöbudjetin takia. Nyt sitten ihmetellään, että mistä ne erityisoppilaat nyt niin lisääntyvät kaiken aikaa. Säästäminen opetustoimessa pienentämällä koululaisten resurssia saada perusoikeuksiinsa kuuluvaa opetusta, on varma tapa kasvattaa erityisopetuksen tarvitsijoiden määrää. Tämä tulisi päättäjien muistaa silloin kun väännetään kättä kuntien budjeteista. Lapsiin sijoittaminen on tulevaisuutta – koulussa ei pitäisi tinkiä opetuksesta tai turvallisuudesta.

Sellainen pelko on olemassa, että jos valtiovalta ja opetusministeriö näyttävät selkeitä merkkejä erityisoppilaiden siirtämisestä tavallisiin yleisopetuksen ryhmiin, kunnat alkavatkin käyttää tätä säästötoimena. Onhan jo säästöä maksaa opettajalle luokanopettajan eikä erityisluokanopettajan palkkaa. Kuitenkin erityisoppilaiden kanssa vaaditaan vankkaa erityispedagogista osaamista ja luokanopettajakoulutuksen läpikäyneeltä sitä ei voida vaatia taikka edellyttää olevan. Ajamme opettajat näännyksiin pikku hiljaa, työmäärä on jo nytkin melkoinen.

Tulevan vuoden talousarvioon esitetyt lisävoimavarat ovat kokonaisuuteen nähden liian vähäiset. Lisäresursseilla ei pystytä turvaamaan myöskään oppilashuollonpalveluita alueellisesti tasaisesti. Oppilashuolto onkin erityisopetuksen lisäksi toinen suurta huolta aiheuttava osa-alue tulevaisuudessa. Senkin suhteen olisi ohjattava resursseja valtakunnallisesti ihan eri tavalla kuin tähän asti. Toivonpa, että sivistysvaliokunta ottaisi nyt vihdoin käsittelyyn oppilashuoltoa koskevan lakialoitteeni. Kokoomuksen väelle se tuntuu vain olevan kovin vastenmielistä.

Tiedän, että opetushenkilöstö seuraa huolestuneena erityisopetuksen kehityssuuntauksia. Nyt on annettu moneen kuntaan ns. harkinnanvaraista apua nimenomaan erityisopetuksen kuntoon saattamiseksi, mutta kaikki on hankerahaa. Tehdään vain hankkeita, joilla yritetään parantaa suuria osa-alueita. Onko tämä pitkällä tähtäimellä kannattavaa? Sitä sietäisi miettiä. Mielestäni erityisopetuksen laadulliseksi kehittämiseksi tulee luoda menetelmiä ja mahdollisuuksia enemmän kuin hankerahoituksen kautta. Tätä aion olla ajamassa sivistysvaliokunnassa eteenpäin.

Myös OAJ:n puheenjohtaja Kangasniemi on esiintuonut huolen erityisopetuksen alasajosta. Hänen puheestaan kuultaa suuri huoli opettajien jaksamisesta. Olen samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että pahimmillaan erityisopetusta tarvitsevien lasten opettaminen tavallisissa luokissa voi vaarantaa jopa oppilasturvallisuuden tai ainakin jokaisen lapsen perusoikeuden saada omien oppimisedellytystensä mukaista opetusta.

Tuula Peltonen, kansanedustaja, erityisluokanopettaja, KM, sivistysvaliokunnan jäsen