Filosofian tohtori ja psykologi Lauri Rauhalan ajatuksia on helppo yhdistää tähän päivään. Rauhala puhuu ihmisen ainutlaatuisuudesta, mutta myös vajavuudesta. Hänen mielestään ongelma nykyajassa on se, että kaikki halutaan liian valmiiksi pureskeltuna eikä kestetä elämän ja arjen haasteita enää niin hyvin. Ihmisten masennusta myös hoidetaan liian paljon lääkkeillä ja näin otetaan pois oma pyrkimys hallita elämää.

Uskon monelta osin Rauhalan mietteisiin. Olen omassa siviilityössäni erityisluokanopettajana nähnyt miten psyyken lääkitys vaikuttaa oppilaisiin. Se rauhoittaa ehkä ja mahdollistaa osallistumisen normaaliin koulutyöhön, mutta mitä muuta se tuo tullessaan. Suuri osa näistä mieliala ja rauhoittavista lääkkeistä muuttaa persoonallisuutta. Ihminen oppii luottamaan vaan lääkkeisiin, ei omiin mahdollisuuksiinsa selvitä tilanteista.

Lääkkeitä ennemmin pitäisi korostaa psykoterapian mahdollisuuksia. Lääkkeet auttavat vain kemian tasolla. Psykoterapiassa henkilö kohtaa omat vääristyneet ajatus- ja toimintatapansa ja voi kasvattaa itseään niistä ulos turvallisesti terapeutin ohjauksessa. 

Jotta voisimme puuttua ongelmiin tarpeeksi varhain, tarvitsemme aukottoman järjestelmän sosiaali- ja terveydenhuollossa. Ihmisen luottamusta yhteiskuntaan tulee kasvattaa. Politiikalla voimme tehdä arvovalintoja, joiden avulla luomme luottamusta vahvistavan ilmapiirin. Ihmisen tehtävänä on ihmiseksi kasvaminen. Läpi elämän ihminen tarvitsee luottamusta; lapsena vanhempiin, nuorena omiin kykyihinsä, työelämässä työn jatkuvuuteen ja hyväksyntään työntekijänä, parisuhteessa toisen rehellisyyteen, ikäihmisenä apuun ja hoivaa. Henkinen hyvinvointi rakentuu luottamuksesta, oivalluksesta: "Hei, minähän selviän tästä elämästä!"

"Ihminen on vajavuusolento", toteaa Rauhala. Tehkäämme politiikkaa, joka turvaa selviytymisen mahdollisuudet oikealla tavalla.

Tuula Peltonen
kansanedustaja (sd.)