28.1.2010:

Vaikka paukkui pakkanen liki kolmessa kymmenessä, uskalsi Kantolan Ilkka ja Viitamiehen Pauliina lähteä reissuun Keski-Suomeen. Vierailimme tiistaina Jyväskylässä Haukkarannan koulussa, yliopistolla arviointineuvoston sihteeristössä ja Nikolainkulmassa kuulemassa apulaiskaupunginjohtaja Arto Lepistöä sekä Jyväskylän Kesän toimijoita.

Haukkarannan vierailu vahvisti sen käsityksen, että tarvitsemme edelleen erityisosaamista ja pienryhmäopetusta. Käsittelyssä oleva perusopetuslain muutos, joka koskee erityisopetuksen muuttamista yhä enemmän integraation suuntaan, tarvitsee huolellisen käsittelyn. Me emme saa sijoittaa erityistä tukea tarvitsevia yleisopetuksen ryhmiin, ennen kuin resurssit oppimisen turvaamiseen on varmistettu. Yleisopetuksen opettajalla ei ole erityispedagogista osaamista riittävästi, jotta kaikki integrointi olisi mahdollista. Lisäksi erityistä tukea tarvitsevat asettavat haasteen ryhmäkoolle.

Haukkarannan koululle kuuluu nyt siinä mielessä tosi hyvää, että koulusta on tulossa Valteri-koulu, joka ohjaa ja opastaa valtion muita erityisoppilaitoksia sekä ihan kuntienkin erityisopetusta. Keskusteluissa tuli vain esille, että ohjaajien matkakustannuksiin pitäisi kunnilla olla resurssia enemmän. He ovat tehneet konsultointimatkoja 50%:n kuluilla, kuuluisi saada tietysti ihan 100  %. Mutta pelkona on, että kunnat jättävät avun ottamatta. Eli tässä resurssoinnin paikka ministeriölle nyt kun uusi ohjaussysteemi käynnistyy.

Myös remontti koululla edistyy ja pian homeongelmat ovat taaksejäänyttä aikaa. Lisäksi voi olla, että Näkövammaisten koulun tuleminen yhteen Haukkarannan kanssa voi käynnistää myös uudisrakennuksen tarpeen.

Arviointineuvoston vierailu taas osoitti sen, että me tarvitsisimme yhtenäisen keskitetyn koulutuksen arviointineuvoston. Nykyinen järjestelmä on keinotekoisesti kahtia jaettu Koulutuksen arviointineuvostoon ja Korkeakoulutuksen arviointineuvostoon. Kuitenkin meillä puhutaan elinikäisestä oppimisesta ja koulutusjärjestelmän eheydestä. Opettajankoulutus on myös osa järjestelmää ja koskee kaikkia asteita. Koulutuksen arviointisihteeristö voisi olla myös yhteinen ja toimia Jyväskylässä. Nykyinen Jyväskylän sihteeristö on vain Koulutuksen arviointineuvoston sihteeristö ja Korkeakoulutuksen vastaava on opetusministeriön yhteydessä Helsingissä.

Paljon olisi tehtävää tälläkin saralla. Me sivistysvaliokunnan sosialidemokraattiset jäsenet teimme vastalauseen lain käsittelyn yhteydessä, jossa esitimme yhtenäistämistä. Nykyhallitus ei sitä vaan nyt tajua, ei opetusministerikään. Kummallista toimintaa, nyt ollaan ammattikorkeakouluja kovasti keskittämässä ja laittamassa yhteen, mutta arviointitoimintaa halutaan vaan sitkeästi säilyttää hajallaan. Myös arvioinnin riippumattomuuden vaatimus vaikeutuu nykyjärjestelmässä. Olisi pikku hiljaa aika ministeri Virkkusen alkaa tätä ajattelemaan.