|
3.8.2009:
Kuntien alijäämän kattamisvelvollisuudesta luopuminen Eduskunnan puhemiehelle
Suomen kunnat ovat viime vuosina joutuneet kovan työn ja tuskan alle. Kuntien palvelujen järjestäminen on vaikeutunut huomattavasti. Edes hyvässä hengessä ja ajassa tehdyt kuntaliitokset, seudulliset yhteistyösopimukset tai palvelurakenteiden uusimiset eivät ole pelastaneet kuntien talouksia. Joka neljäs kunta on nostamassa tuloveroprosenttiaan vielä tänä vuonna. Vähintään 20 veroprosentin kuntia on jo 52.
Kuntalakia muutettiin taloutta ja tarkastusta koskevien säännösten osalta 1.8.2006 (578/2006). Talousarviota ja -suunnitelmaa koskevaa 65 § on muutettu siten, että 3 momentissa säädetään tasapainottavan taloussuunnitelman laatimisesta alijäämäisessä kunnassa ja kertyneen alijäämän kattamisesta erityisellä toimenpideohjelmalla. Näitä säädöksiä on kunnissa nyt noudatettu ja tiukkoja toimenpideohjelmia laadittu.
Ymmärrettävää on, että säännöksillä haluttiin lisätä talouden suunnitelmallisuutta sekä selkeyttää ja täsmentää kunnan talouden tasapainosääntelyä erityisesti tilanteessa, jossa kunnan kertynyt alijäämä on määrältään merkittävä. Muutosta aikaisempaan sääntelyyn on kuitenkin ehdoton tasapainovaatimus taloussuunnittelussa alijäämätilanteessa; taloudeltaan alijäämäisen kunnan tulee katkaista alijäämän lisääntyminen enintään neljässä vuodessa laatimalla tasapainossa oleva tai ylijäämäinen taloussuunnitelma. Jos taseen kattamatonta alijäämää ei saada katetuksi suunnittelukautena, kunnan on laadittava erikseen yksilöity toimenpideohjelma alijäämän kattamiseksi. Nyt kuitenkin tämä asetettu sääntely on osoittautunut tässä vaikeassa maailman taloustilanteessa liian rankaksi yhä useammalle kunnalle. Eikö oikeaa elvytystä hallituksen taholta olisi nyt luopua sääntelystä edes tilapäisesti.
Jos lain muutoksen ensisijaisena tarkoituksena on katkaista alijäämän kasvu, on moni kunta jo tehnyt palvelurakenteissaan merkittäviä muutoksia ja luopunut mm. kannattamattomista investoinneista ja kiinteistöistä. Valtuustot ovat hyväksyneet toimenpideohjelmia, joilla tulevaisuudessa palvelujen kokoaminen on järkiperäistetty talouden kannalta äärimmilleen. Kuitenkaan palvelurakenteiden uusimisen tuomia säästöjä on vaikea osoittaa euromääräisinä tässä vaiheessa. Moni toimenpide on mutu-tuntumaa ja kuitenkin se aiheuttaa moninkertaisen työmäärän kuntien henkilöstölle muutenkin vaikeassa tilanteessa. Nyt valtion olisi näytettävä vastaantuloa ja annettava aikaa palvelujen toteuttamiseksi.
Hallitus on luvannut tukea kuntia huonon taloustilanteen hetkellä. Eikö nyt olisi korkea aika toimia, jotta kunnat pystyisivät järjestämään peruspalvelunsa ilman henkilöstön lomautuksia ja näiden aiheuttamia vaurioita pitemmällä aikavälillä. Omassa kunnassani Jämsässä on jo päätetty henkilöstön lomautuksista ja tämä tarkoittaa mm. opettajien lomautusta, jolloin opetusryhmiä joudutaan yhdistämään ja näin vaarannetaan välittömästi oppilaan perusoikeus saada opetusta joka päivä. Myös erityisopetus kärsii, koska kunnan erityisopettajat ovat korvaamassa lomautettuja opettajia kyläkouluilla. Ei näin voi kunnan palveluja järjestää.
Myös vanhustenhoidossa on jo nyt jouduttu tekemään siirtotoimenpiteitä lomautusten takia, jotka aiheuttavat vaaratilanteista hoidollisesti. Yhä useampi vanhus joutuu odottamaan hoitopaikkaa sairaalan käytävillä tai kotonaan. Mm. kotihoidossa on henkilöstövajetta huomattavan pitkällä ajalla. Näinkö Suomen hallitus haluaa hoitaa vanhuksensa jättämällä heidät oman onnensa nojaan odottelemaan parempia aikoja?
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta kuntien taloustilanteita helpotettaisiin? Ja aikooko hallitus luopua edes tilapäisesti kuntien alijäämän kattamisvelvoitteesta, jotta peruspalvelut voitaisiin turvata kuntalaisille?
Helsingissä 5 päivänä elokuuta 2009 Tuula Peltonen /sd
|