7.5.2010:

Tänään eduskunta äänesti lisäbudjetin aloitteista. Viikkoa on muuten eniten sävyttänyt Kreikan talouskriisi ja Suomen osallistuminen Kreikan auttamiseen. On selvää, että asia on kunnolla läpikäytävä, jotta tulevaisuudessa välttyisimme näiltä tappioiden jakamisilta. Kummallisesta tuntuu, että EU:n perustamissopimuksesta huolimatta joudumme nyt kollektiivisesti hoitamaan yksittäisen jäsenmaan talouskriisin. SDP ei ole vielä päättänyt, äänestämme tuen puolesta vai sitä vastaan.

Sivistysvaliokunnassa jätimme SDP:n edustajien ja Vasemmistoliiton Arhinmäen kanssa eriävän valtion talouden kehyksiin. Eriävässä halusimme tiukemmin todeta mm. kuntien surkean taloustilanteen, yliopistojen hankaluudet mm. Oulun yt-neuvottelut, Kajaanin OKL:n lakkauttaminen, ylimääräiset maksut. Puutuimme myös perusopetuslain muutoksen aiheuttamiin resurssivaatimuksiin. On kovin lyhytnäköistä luulla, että erityisopetuksen uudistukset voitaisiin toteuttaa ilman lisäpanoksia taloudellisesti.

Ensi viikolla pääsemme sitten painimaan energiapaketin kimpussa. Keskiviikkona käymme keskusteleua ydinvoimasta.

20.4.2010:

Tänään odotimme kieli pitkällä, mitä hallituksen energiapoliittinen aivoriihi saakaan aikaan. Onko tulossa ydinvoimalalupia ja miten monta????

Ei tullut ydinvoimaloita, kuulema vasta keskiviikkona niitä pohditaan. Syntyi risukasa, josta olisi nyt luvassa töitä maaseudulle. Se jos mikä on hyvä asia. Puuta pistetään polttoon kovasti. Sekin on hyvä asia, jos sillä saadaan tuotettua pienipäästöistä energiaa kustannustehokkaasti.

Päivällä kuulimme Itä-Suomen bioenergian puolesta puhujia. Kova on tahto kouluttaa ja saada ihmiset käyttämään vaihtoehtoisia energian tuottamisen tapoja. Ariterm vaihtaisi lämpökattilat suoran sähkölämmityksen tilalle kaikkialle. Verotusta pitäisi kuulema muuttaa biopolttoaineita käyttäviä autoja suosivaksi. Kuten katalysaattorimuutoksessa tehtiin. Ehkä meillä olisi sitten biopolttoainetta asemilla saatavilla kaikkialla...

Pekkarinen on tyytyväinen risupakettiin. Hän vakuuttaa, että puu riittää. Mutta riittääkö metsäteollisuudelle ainespuun hinnankehitys. Nouseeko kustannukset liian suuriksi? Onko tuotantoa pian sen takia siirrettävä muihin maihin, kun energiatuet kohdistuvat toisaalle ja ainespuun hinta kipuaa taivaisiin? Näitä kannattaa risupaketti kainalossakin miettiä.

11.4.2010:

Olin saanut kutsun tulla puhumaan Toivakan työväenyhdistyksen kevätkokoukseen. Ilahduttavan paljon oli väkeä saapunut paikalle ja hyvä keskustelu saatiin aikaan poliittisesta tilanteesta. Kiitos siitä Toivakan demareille!

Olin myös iloinen kuullessani, että yhdistyksen jäsenmäärä on kovassa kasvussa. Hieno juttu! Tällaista aktiivisuutta ja hyvää jäsentyötä tarvitaan joka  yhdistyksessä. Tästä saavutuksesta onnittelut Toivakan väelle. Näillä askelmerkeillä on hyvä mennä puoluekokousta kohti.

Naispiirin piirikokous eilen lauantaina käsitteli luento-osuudessaan erittäin tärkeää aihetta. Olimme saaneet asiantuntijaksi ja alustajaksi psykologian tohtori Tarja Salokosken ja aiheena oli nuorten ja erityisesti nuorten tyttöjen pahoinvointi. Oli todella järkyttävää kuulla, että Suomi on nuorten tyttöjen itsemurhatilastoissa toisella sijalla heti Kiinan jälkeen! Tämän pitäisi olla jo iso herätyskello kaikessa päätöksenteossa. Unohdetaan aselakien parissa puuhastelut ja etsitään niitä resursseja nuorille, joiden mielenterveys tarvitsee apua.

Samoin on muistettava, että kun pohdimme työelämän muutoksia ja työuran pidennyksiä, otamme huomioon myös perheet. Perheillä on tänä päivänä melkoiset paineet selviytyä kaikesta siitä painolastista, jota työelämä, ura, perheen hoitaminen ja  kaikki muut velvoitteet tuovat. Vanhemmuus voi olla hukassa ihan sen takia, että vanhemmilla on niin paljon yhteiskunnallisia paineita selviytyä tehtävistään. Tämä kostautuu sitten lasten huonovointisuutena. Vanhasen koolle kutsumaa taloustyöryhmää tulisi tässäkin asiassa valistaa. Mutta Vanhanenhan ei varmasti neuvoja kuuntele. Eihän hän halunnut taloustyöryhmäänsä opposition edustajia ollenkaan.

Tänään tuli tieto keskustan puheenjohtajapelistä: "Eduskuntavaaleissa suurimman puolueen asemaan päässeen puheenjohtajasta ei välttämättä tule pääministeriä." El kepu on jo taistelunsa luovuttanut, niinkö?

Viime viikkoina olemme joutuneet kovasti ihmettelemään hallituksen ministereiden tekemiä päätöksiä.Päätöksiä kummastelevat yhtä lailla hallitusryhmien ihmiset opposition edustajien kanssa. Tämä kertonee omaa ikävää kieltään pääministeri Vanhasen haluttomuudesta johtaa hallitustaan. Jokainen sektoriministeri saa tyystin rauhassa puuhastella omien päätöstensä kanssa.

Me opposition edustajat tietysti tiesimme jo vaalikauden alussa, että tämän porvarihallituksen kanssa vähäosaisimmat kärsivät ja parempiosaiset nostelevat voitot kotiin. Näin on tapahtunut systemaattisesti eri päätösten yhteydessä. 

Ensin oli ministeri Linden, joka oli Ylen asiassa hyväksymässä kansalaisia eriarvoistavaa liki 200 euron mediamaksua. Hänen päätöksentekonsa kuitenkin häiriintyi, koska oppositio ja kansalaiset pitivät niin kovaa rähinää. Hirvittävän kiusallista, ajatteli ministeri...hän perääntyi vastuusta ja jätti asian auki.

Seuraavaksi saimme ministeri Holmlundin päätöksen hätäkeskusten vähentämisestä ja uudelleen sijoittelusta. Siinä ei paljon painanut kansalaisten, kansanedustajien, henkilöstön tai maakuntaliittojen vetoomukset. Ministeri päätyi kannattamaan omaa maakuntaansa ja vetäisi hätäkeskuksen pois Keski-Suomesta. Kukaan ei ymmärrä, miten kaksikielisyys tai meren läheisyys riittävät perusteluiksi Keski-Suomen hätäkeskuksen sijoittamisesta Vaasaan. Henkilöstö on jo ilmoittanut, ettei aio muuttaa uuden sijoituspaikan perässä Vaasaan. Nyt on pelko osaavan työvoiman pulasta hätäkeskuksissa. Ministeri Holmlund ei ole luvannut silti purkaa päätöstään. Vähät järkisyistä!

Ennen pääsiäistä alkoi kohu Heinolan reumasairaala Reuman konkurssista. Reumasairaat ja heidän omaisensa aloittivat kovan taistelun sairaalan säilymisen puolesta. Heidän huolensa on todella aiheellinen. Suomessa on 35 000 nivelreumapotilasta ja reumasairaita yhteensä jopa yli 50 000. Reumaosastoja on monissa sairaaloissa, mutta ydinosaaminen, reumasairauksien ortopedia, lasten reuman hoito ja vaikeaa reumaa sairastavien kuntoutusta on järjestetty vain Heinolassa. Reuman sairaala toimii myös opetussairaalana jopa maailmanlaajuisesti.

Mutta miten toimivat ministeri Risikko ja Hyssälä? Levittelevät käsiään ja väittävät, ettei sairaalan pelastamiseksi ole mitään enää tehtävissä. Eikö ministeri Risikko olisi voinut toimia asiassa jo vuonna 2008, kun hänelle ensimmäisiä kertoja raportoitiin reumasairaalan ongelmista? Tai eikö ministeri Hyssälä olisi voinut puuttua kuntien hoitomääräysohjauksiin Kelassa? Että kunnat olisivat pystyneet edelleen ohjaamaan hoitoa huippuyksikköön? Eivät ministerit välittäneet, eivätkä välitä nytkään. He olisivat voineet yhteistuumiin löytää tilapäisen pelastusrahoituksen valtion budjetista, jotta sinä aikana toiminnan jatkumisen turvaamista olisi voitu suunnitella. Ei ole ministereille merkitystä reumasairaiden hädällä!

Ilmeisesti merkitystä ei ole silläkään, että sairaalassa on 300 työntekijää, joiden sijoittuminen uusiin tehtäviin jää kyseenalaiseksi. Heinolasta on jo nyt vajaassa puolessatoista vuodessa kadonnut lähes tuhat työpaikkaa. Heinolan työttömyysprosentti on 14. Todellisuudessa tilanne on vielä synkempi. Heinolan kaupunki menettää heti noin miljoonan euron verotulot, jos ja kun Reumasairaalan työntekijät hakeutuvat sitä ylläpitävän säätiön konkurssin myötä muualle töihin. Kolme neljästä työntekijästä asuu Heinolassa. Nyt vielä liki 300 reumasairaalan työntekijää. Se nostaisi Heinolan työttömyysprosentin jo lähelle 18:aa. Sairaalan sulkeminen on kova isku 20-tuhannen asukkaan kaupungille, jonka veroäyri on 21. Tästä ei ole kiinnostunut tai huolissaan työministeri Sinnemäki tai valtiovarainministeri Katainen. Ei, tassut pystyyn vain kuin pääsiäispuput!

Näin tekee hallitus ja osaavat ministerit. Siitäkin huolimatta uskon kesän tulemiseen ja uuteen parempaan hallitukseen seuraavalla vaalikaudella. Aurinkoista kesän odotusta kaikille!

Tuula Peltonen
kansanedustaja (sd.)

3.4.2010:

Pääsiäisen suurimmat uutiset ovat liittyneet kansanedustaja Marja Tiuran loikkausaikomuksiin. Nyt kiistellään, kuka puhui puhelimessa ja mitä. Tapahtumiin liittyy jälleen ihmemies Merisalo, joka tuntuu putkahtelevan joka tuutista aina kun jotakin kuohuntaa tarvitaan. Miten joku voi ollakin aina niin väärissä paikoissa!

Voin kuvitella Tiuran eläneen pääsiäisen ajan perheensä kanssa melkoisessa kiirastulessa. Jonkinlainen ajojahtihan tässä on kysymyksessä. Etteivät omat koirat purisi! Onhan kokoomuksella nyt melkoisen kova kisa tulevia vaaleja ajatellen, ehkä Tiuran viime vaalien 17 000 ääntä kismittävät jotakuta...

Toivoisi loppuvan moisen ajojahdin, jos jotain selvitettävää on, niin selvitettäköön ja annettakoon perheen olla rauhassa. Ihmettelen (tai tarkemmin ajateltuna en oikeastaan ihmettelekään) Tiuran puoluetoveritar Hemmingin lausumia lehdessä Tiuran tapauksesta. Hän tuntuu olevan huolissaan vain omasta "kilvestään", jota Tiura nyt likaa. Voi hyvänen aika. Siinäpä sisaruutta eduskuntaryhmässä kerrassaan.

Ehkä tässä valtakunnassa olisi tärkeämpiäkin asioita pohdittavaksi ja parannettavaksi kuin yksittäisen kansanedustajan loikkausepäilyt. Voisipa vaikka tuota Heinolan reumasairaalaa pistää kuntoon jollakin sievällä avustuspotilla. Löytyisiköhän sieltä Merisalon kassakaapista ylimääräistä, jotta saataisiin joskus ne rahat sinne missä niitä oikeasti tarvitaan!